Loppukesä, voi haikeus… Kesä on hujahtanut melkein huomaamatta, kun olen lomaillut vasta viimeiset kaksi viikkoa ja ensi viikolla kutsuu uusi työ (jännää!).
Lomalla sain kuitenkin neulottua valmiiksi tämän villapaidan, jonka aloitin kesäkuussa. Välissä tuli neulottua muutakin, mutta tartuttuani lämpimimpien viikkojen jälkeen tähän kutimeen se veikin mennessään. Tuli melkeinpä urakoitua se loppuun, oli niin ihanaa nähdä kuvion ilmestyvän kerros kerrokselta! 🙂
Suunnittelin kuvion itse, ja halusin siihen jotain taianomaista. Onnistuinkohan? Nimesin paidan Tuulikelloksi.
Langaksi valikoitui Istexin Lettlopin sävyt 0053 ja 0051. Koska minulle tulee sisällä niin herkästi neulevaatteissa kuuma (villasukkia ei lasketa), päätin neuloa villapaidan suosista ulkovaatteeksi. Kuvia ottaessa ulkona oli yli 20 astetta lämmintä, ainakin silloin tämä paita päällä tarkeni tosi hyvin! 😀
Halusin kuvioon jotain taianomaista. Onnistuinkohan?
Seuraavaksi haluaisin tehdä neuletakin, joka toimisi sisävaatteena jopa minulla. Mielessä on jo jonkinlainen visio väristä ja mallista, sopiva lanka on vielä hakusessa. Neuletakin neulomiseen inspiroi se, että tilasin netistä villatakkeja kokeiltavaksi (olen huono kiertelemään vaatekaupoissa) ja koko läjä oli pettymys. Joko malli oli epäsopiva tai materiaalin sähköisyydellä olisi lämmittänyt saunaa koko seuraavan talven. Taidan saada itse tehtynä mieleisemmän! 🙂
Tuulikello-paitaankin aion laatia puhtaaksikirjoitetun ohjeen, kunhan arki alkaa asettua uomiinsa koko perheen palattua työ- ja kouluhommiin. Onneksi kesäisiä viikkoja on vielä, vaikka päivänsäde viimeinen pilkahtaakin jo aikaisemmin. <3
Neulomisiin!
