Kylläpä olenkin innostunut neulomaan varastolangoista! Nyt syntyi Dropsin Brushed Alpaca Silkistä paita, jonka helmaan ja hihansuihin tein saman pitsineulekuvion kuin muutama viikko sitten valmistuneeseen huiviin. Vaaleansinistä lankaa oli jäljellä vain kaksi kerää, mutta siskoni lahjoitti jo tovi sitten vastaavaa vihreää – ja sävyt sopivat yllättävän hyvin yhteen!
Neuloin paidan alhaalta ylös. Vartalo-osan ja hihat yhdistin toisiinsa ennen miehustaa, kaventelin silmämääräisesti kaulusta kohti (ja vain kerran jouduin purkamaan :D).
Silmukkamäärät arvioin langan perusteella, ihan (vai riittävän?) sopiva tuli. Helman toivoisin olevan pussimaisempi, mutta toisaalta ajattelinkin tämän paidan enemmän testipaidaksi ennen kuin pistän puikoille paidan tyyriimmästä langasta…
Kauluksen somistin satiininauhalla, jota olen hankkinut yli kymmenen vuotta sitten!
Pitsiä ja satiinia… <3
Mietin, pitäisikö välillä neuloa jotain valmiista ohjeesta. Toisaalta nautin siitä, että saan luoda uutta oman vision pohjalta – on se sitten työläämpi tai yksinkertaisempi neule.
Arjen rinnalla tykkään myös siitä, että neulomisessa on tiettyä kepeyttä ja vapautta, vaikka joskus lopputulos voisikin olla ohjetta tiukasti noudattaen vielä onnistuneempi.
Pikkutarkkuuden haastaminen omassa tekemisessä on myös aika terveellistä, koska liian usein taidan tavoitella täydellisyyttä… Pienet virheet kykenen jo sietämään, jos neule on itselleni tehty! 😀
Siitä haluan pitää kiinni, että jokaisen neuleen tulee olla käyttökelpoinen. Kaappien täyttäminen käyttökelvottomilla vaatteilla ei tee hyvää mielelle, säilytystilalle eikä lompakolle!
Parhaillaan suunnittelen, neulonko seuraavaksi kepeän kevätneuleen (siitä tyyriimmästä langasta) vai olisiko helpon pipon vuoro (viime kesänä ostetusta jemmalangasta). Samalla mietin olisiko järkevää myydä joitain lankoja kirppiksellä, koska myyntipöydän varaaminen on ajankohtaista…
Just nyt on kuitenkin aika keskittyä viikonlopunviettoon perheen kanssa. <3
