Kylläpä edellisestä valmistuneesta neuleesta onkin vierähtänyt jo tovi! Aikaa on mennyt viime viikkoina paljon esikoisen ylioppilasjuhlien valmisteluihin (oli ihanaa!), puutarhan elvyttämiseen talven ja kylmän kevään jäljiltä sekä tietysti ihan perusarkeen.
Lopulta kuitenkin valmistui jo keväällä aloitettu kirjoneule, johon sain idean Torista löytämästäni Arabian vanhasta Pallas-astiastosta. Astiaston suunnittelussa on sekä Raija Uosikkisen että Richard Lindhin käsialaa. Astiasto on ollut tuotannosta vuosina 1965-1970.
Ihastuin astiaston ajattomaan kuvioon jo kuvan nähdessäni. Siitä sitten lähti ajatus siirtää kuvio sopivasti sovellettuna neuleeseen. Ensin sukanvarteen, mutta en ollut tekeleeseen tyytyväinen. Se toimi kuitenkin ihan hyvänä harjoituskappaleena, joka on enää purkamista vailla. 😀
Sukkakokeilun jälkeen ei ollut aikomustakaan heittää ajatusta sikseen, oli vain hetki jalostettava suunnitelmaa. Päädyin noudattelemaan astiaston ja kuvion arvokkuutta valitsemalla ensin langan ja värit.
Koska luonnollisesti tavoitteena oli neuloa käyttökelpoinen paita, lankavalinta osui pehmeään ja taatusti kutittamattomaan Lana Gatto Vip -lankaan. Se on aika ylellinen sekoitus 80% merinovillaa ja 20% kashmiria. <3 Ja todella riittoisa, tähän M/L-koon paitaan riitti 7 kerää pääväriä (valkoinen) ja 1 kerä kuvioväriä (kulta).
Joustinneuleeksi helmaan, hihansuihin ja kaulukseen valitsin mallin, jonka itse tunnen kukkakuvioisena joustinneuleena. Hääräämön YouTube-ohjevideo sen neulomiseen on mainio!
Neuloin koko neuleen 3 mm puikoilla, niillä sain itselleni mieleisen ja sopivan lopputuloksen. Silmukkamäärät arvioin aikaisempien, itselleni suunnilleen samanvahvuisilla langoilla neulottujen vaatteiden perusteella.
Neule on neulottu alhaalta ylös, yhdistäen vartalo-osa ja hihat yhdeksi kappaleeksi ennen yläosaa ja kaulusta. Kaulus asettuu kauniisti kun neule on päällä, vaikka kuvassa se näyttää kohoavan vähän hullunkurisesti.
Omissa muistoissani tämän paidan neulominen tulee varmasti aina yhdistymään esikoisen ylioppilasjuhliin, vaikka se ei juuri tuona päivänä päällä ollutkaan (no, eipä se ollut vielä silloin valmiskaan). Jos oikein haluaa, eikös kuviosta sekä astioissa että paidassa voi nähdä lyyramaistakin muotoa? 🙂
