Luin juuri Laura Frimanin mainion kirjan Tauko, jossa kirjailija kuvaa aikaa ja ajatuksiaan vuoden pituisen vaateostolakon aikana. “Helppo homma!”, oli ensimmäinen ajatukseni kun mietin samanlaista lakkoa omalle kohdalleni – olenhan ollut ihan huomaamatta ostamatta uusia vaatteita melkein vuoden. Asiaa on tietysti huomattavasti helpottanut opintovapaa, kun ei ole juurikaan tarvinnut pukea näyttäytymiskelpoisia vaatteita kuin muutamiin tilaisuuksiin ja tapaamisiin. Kotona on helppo touhuta helpoissa mekoissa!
Mutta… ennen kuin ehdin päästä kirjan kohtaan, jossa kirjailija hurahtaa neulomiseen, aloin pohtia että vuoden mittainen langanostolakko olisikin itselleni huomattavasti tiukempi paikka. Ensinnäkin siksi, että neulon melkein joka päivä ja lankaa kuluu, mutta myös siksi että olen viime vuosina järkevöittänyt lankaostoksia – ostan yleensä vasta sitten kun on edes jonkinlainen visio siitä mitä ostoksesta on syntymässä. Hyvä on, poikkeuksena yksittäiset yhden tai kahden kerän maltilliset heräteostokset, jos langan väri on vaan sykähdyttänyt niin paljon että sen ostamatta jättäminen aiheuttaisi katumusta. Ja langanostamattomuuskatumushan on paljon pahempi tunne kuin ostoksen toteaminen myöhemmin ei-niin-tarpeelliseksi…
Toki keriä löytyy vieläkin useampi korillinen, mutta vuoden lankalakon aikana joutuisin miettimään tosissani, mitä saan olemassa olevista aikaiseksi. Hyydyttäisikö se koko neulomisinnon, vai inspiroisiko se entisestään ja lopputuloksena olisi ihastuttavan luovia ja ennakkoluulottomia käsitöitä? Tulisiko hyvä mieli rahan ja ympäristön säästymisestä, onhan sanottu että ekologisin lanka on jo kotoa löytyvä lanka? Paljonko rahaa oikeasti säästyisi? Uskallanko laskea?
Langanostolakko? Ei kiitos! <3
Taitoliiton ja Taloustutkimuksen kyselytutkimuksen (2021) mukaan käsityöharrastajan materiaaleihin ja tarvikkeisiin käyttämä vuosiostos on keskimäärin yli 200 euroa. Itsekin esimerkiksi islantilaisvillapaitoja neuloneena summa ei kuulosta edes kovin suurelta… Omalla kohdallani suhtaudun myös hitusen skeptisesti siihen, että lankojen ostamisesta säästyneet rahat lihottaisivat itseään säästötilillä kokonaisen vuoden. Luultavammin käyttäisin melkein saman summan muihin mielihyvää tuottaviin ostoksiin muiden harrastusten parissa!
Mietiskelyissäni päädyin siihen, etten ole valmis luopumaan lankojen ostamisesta (tähän johtopäätökseen pääsemiseksi ei rehellisesti tarvittu kovinkaan pitkää kävelylenkkiä). Niin rakas osa elämääni neulominen on, ja niin paljon enemmän se tuo voimavaroja kuin kuluttaa niitä. Lupaan kuitenkin edelleen lankakaupoilla pohtia sitä, olenko tekemässä ostoksia koska tarvitsen, vai koska hetkellisesti haluan. Toisaalta harrastuksen tuottama mielihyvä ja voimavarat ovat asia, josta en aio alkaa potea syyllisyyttä – elo käy liian tylsäksi ilman pientä humputtelua. Ja tuottaahan neulominen toki niitä uusia vaatteitakin – välillä nopsemmin ja välillä hitaammin.
Siihen liittyen: olipas palkitseva tunne saada taannoin valmiiksi villatakki, jonka aloitin (mielestäni ihan tarpeeseen) toissa kesänä! 😀 Ajattelin silloin, että neulon villatakin alkusyksyksi. Niihin keleihin, kun paitahihasillaan on pikkuisen liian viileää ja takki on vielä liikaa. Neuletakin valmistuminen kuitenkin vähän venyi, kun väliin kiilasi aina sillä hetkellä enemmän iloa tuottavia neuleprojekteja…
Mutta valmista tuli, ja nytpä neuletakille on aikalailla sopivat säätkin! Takki on neulottu Novitan helpolla ohjeella omin muutoksin, neuloin hihansuihin ja helmaan pitemmät osiot aina oikein -neuletta ja vaihdoin 7 veljeksen tilalle Isoveli-langan. Koon valinnassa otin huomioon langan paksuuden. Ilmainen ohje löytyy edelleen Novitan ohjekirjastosta. Tykkään raglan-hihoista sekä istuvuuden että silmääni miellyttävän ilmeen takia.
Viimeistelin neuletakin iki-ihanilla pihlajapuisilla napeilla, jotka ostin jo ennen neuleen aloittamista paikallisesta Neuloosi-lankakaupasta. Puuntuoksu! <3 Ja kiinnitinpä rintapieleen vielä pari ukkoseni isoäidin peruja olevaa rintarossiakin, joissa ajan patina saa näkyä.
Vaikka en olekaan luopumassa lankaostoksistani, Tauko-kirjan (vahva suositus!) inspiroimana aloitin itse suunnittelemani kirjoneulevillatakin, johon päätin käyttää vain kotoa valmiiksi löytyviä lankoja – tuli mitä tuli! Villatakin neulomista helpottaa paljon se, että lankakoppia läpikäydessäni huomasin eläneeni ilmeisesti jo pitkään siinä pelossa, että harmaa 7 veljestä loppuu maailmasta. Entä tuleeko villatakki tarpeeseen, vai haluanko vain tehdä sen? Jää nähtäväksi, mutta iloa sen neulominen on ainakin jo tuottanut. 😀
Mukavaa ja palauttavaa vappuviikonloppua! <3
