Vuoden viimeisenä neuleena valmistui vanha kunnon Oslo hat, mohair-versiona. Neuloin tämän PetiteKnitin pipomallin ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten, ja pipo on ollut kovassa käytössä.
Pipon neulomiseen inspiroi se, että joulun päiviin oli kiva keksiä jotain suht nopeaa ja yksinkertaista, kerros-silloin-toinen-tällöin -kudottavaa.
Lisäksi olen mietiskellyt taas lankajemmojani, ja mitä tehdä projekteista yli jääneille langoille. Kirppikselle, puikoille vai odottamaan mahdollista uutta tulemista joskus tulevaisuudessa? Koska tiedän ostavani joka tapauksessa uusiakin lankoja (ekologista? Ei. Ihanaa? Kyllä.), on välillä pohdittava mitä kahden suuren muovilootan aarteille kannattaisi tehdä.
Kerros silloin, toinen tällöin. <3
Vähän sain kuitenkin kutistettua varastoani, kun pitsineulepaidasta (siitä, josta tulikin ohjetta romanttisempi lopputulos kun ymmärrys loppui ratkaisun hetkillä :D) jäi yli pari kerää ihania Filcolanan Alvaa ja Tiliaa. Täydellisen pehmeät ja ohuet Oslo-pipoon yhdessä neulottuina!
Myös väri ihastuttaa edelleen. Alvasta (100% alpakkaa) pipossa on sävyä ‘calypso’ (283) ja Tiliasta (70% mohairia, 30% silkkiä) sävyä ‘peach blossom’ (335). Alvaa kului S-koon pipoon vähän toista kerää. Tiliaa olisi ehkä riittänyt just yksi kerä, mutta aloitin vajaasta kerästä ja oli aloitettava sen jälkeen vielä uusi.
Tämä pipo päässä lähden siis kohti uuden vuoden iloja ja kommervenkkejä, kaikesta päätellen kovassa pakkasessa. Mutta eikös värissä ole jo pieniä enteitä pitenevistä ja valoisammista päivistä, ehkä keväästäkin?
Onnellisia aikoja vuodelle 2024! <3
